I used to be fat

Pieni tarina nyt omasta historiastani, joka on varmasti hyvin perinteinen.

Vielä lukiossa katsoin olevani ihan normaalin kokoinen nuori naisenalku. Lukion kolmannen keväällä sain vihdoin kauan odottamani ajokortin ja sitä myötä auton käyttööni, mikä käytäännössä tarkoitti sitä että vähäinen hyötyliikunta, eli pyöräily, kohdallani lähenteli nollaa. Olihan kauppaan huikea puoli kilometriä liian pitkä matka kuljettavaksi millään muulla kuin autolla, pidemmistä matkoista puhumattakaan. 18-vuotta täytettyäni viikonloppuinen juhliminen minulla, kuten varmasti monella muullakin ikäiselläni, lisääntyi huomattavasti. Lisäksi aloin opiskella musiikkiteatteria, johon kuuluui luonnollisesti perinteinen "taiteilijaelämä". 

Seuraavaan kevääseen mennessä kiloja oli jo kertynyt jonkin verran. Keväällä tapasin myös nykyisen kumppanini ja jo kertyneiden kilojen päälle kertyi vielä seurustelun ja vakiintumisen tuomat kilot.

Kesä 2008

Kesään 2008 mennessä olin saanut kerrytettyä painoa huikeat 85kg! Lukuisista yrityksisä huolimatta en kyennyt saamaan painoa tippumaan kuin muutaman kilon, jotka tulivat aina ennemmin tai myöhemmin takaisin.

Kesällä 2010 koin suuren muutoksen elämässäni. Törmäsin erääseen puolituttuun, joka oli lihonut niin paljon että en ollut tuntea häntä. Samalla hetkellä totuus iski päin naamaani. Minulle oli käynyt täysin samoin! Siitä suuren innostuksen saaneena päätin, "Nyt tämä saa riittää!"

Aikaisemmista yrityksistäni viisastuneena päätin että kaikkea saa syödä, mutta kohtuudella. Aloin syömään pienempiä annoksi ja kiinnitin enemmän huomioa kasvisten saantiin. Syksyllä aloitin myös opiskelut ja kävin samalla töissä. Koska aika oli välillä todella kortilla varsinaisen liikunnan harrastamiseen, päätin lisätä päivittäistä hyötyliikuntaa. Latasin bussikortin ja kuljin paljon matkoja kävellen. Paino tippui hitaasti, mutta varmasti, n 5kg.

Kesän korvilla opintohimme kuului suorittaa pakollinen työharjoittelu. Jatkoin samassa paikassa myös 7 viikon harjoittelujakson jälkeen aina syyskuun alkuun saakka. Fyysisesti raskaan työn lisäksi aloin kulkemaan työpaikalle pyörällä, joka oli n 20km päivässä. Keväällä päätimme myös serkkuni kanssa lähteä syksyllä Jyväskylään juoksemaan puolimaraton. Kesällä en kiinnittänyt huomioa syömisiin niin paljoa, mutta fyysisesti raskaan työn ja juoksemisen lomassa, painoni tippui kuin itsestään. Kesän lopulla paino oli tippunut 8-10kg keväästä.

Kesä 2011

Seuraavana kahtena vuotena painoni ei varsinaisesti enää tippunut, vaan pysyi n 70-72kg paikkeilla. Jatkuva juokseminen piti kuitenkin huolen siitä, että rasva muuttui lihaksiksi ja muutenkin kehoni kiinteytyi paljon.

Tänä kesänä innostuin taas miettimään enemmän varsinaista painon pudottamista ja täydellisen, kiinteän vartalon etsimistä, koska haluan näyttää ensi kesänä kaikin puoli täydelliseltä. Nykyään kiinnitän erittäin paljon huomioa mitä syön, kuinka paljon ja koska. Kestävyyskuntoa ylläpitävän liikunnan lisäksi olen aloittanut aikaisemminkin mainitsemani salitreenaamisen. Painoa on kesän ja alkavan syksyn aikana pudonut n 3-4kg.

Kaiken kaikkiaan painoa on nyt siis pudonnut n -18kg. Tämän hetken päällimmäinen tavoite on saavuttaa vihdoin kauan odottamani -20kg eli 65kg. Ensi kesänä, häiden aikaan toivoisin painon olevan alle 60kg. En pelkästään toivo olevani laiha vaan toivon vartaloni olevan terve ja kiinteä.

Salilta viime viikolta

Pitkä matka on tultu, henkisesti ja fyysisesti, että pystyn tämän postauksen julkaisemaan, mutta toivon sen olevan inspiraationa muille samojen asioiden kanssa taisteleville. Postaus onkin hyvä lopettaa Niken mahtavaan sloganiin:

Just do it!